Iltasia, muru murmelini.

Kuluttelen tässä aikaa, pian pääsen varmaan lähtemään pitkälle ajomatkalleni sun luoksesi.Päivä meni niin nopeaan tahtiin ohitse, minun piti töitäkin tehdä mutta niin se vaan jäi vähän työntekeminen vaiheeseen. Otan hieman kevyemmin nämä vuoden viimeiset päivät. Stressittömämpää loppuvuotta, ja erittäin viriiliä alkuvuotta.Näin toivotaan.

Olen aina välillä palannut niihin aikoihin ajatuksissani jolloin ensimmäisiä kertoja puhuimme toisillemme. Ujoja sanoja ja hapuilevaa signaalia, joka kerta kerran jälkeen syveni ja tuli sielukkaammaksi.

Pitkään meni alkuajoista, ennenkuin oikea rakkaus pääsi ilmiliekkeihin, eikö vaan. Ensin se oli tutkiskelua,hapuilevaa ja ontuvaa. Luottamus syntyi pikkuhiljaa, ja koitinkiviä matkalla todellakin oli.

Miten voisi enempää toivoa, kun suhdetta alkaa rakentamaan, keinoja joilla pääsee sisälle toisen ihmisen ajatuksiin. Se ei sanoilla ja ääneen lausuttuna ole kovinkaan helppoa, mutta sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Eikös vaan.

Nykyaikainen tutustumiskeino on internet ja syvälliset keskustelut vailla kasvoja.Niin se meilläkin alkoi, kuukausia puhuttiin koneen avulla emmekä tienneet ulkonäöllisesti mitään toisistamme. Tutustuimme toisiimme kiireettömästi ja puolen vuoden kuluttua jo olimme aivan tuttuja.Siinä vaiheessa toki olimme nähneet jo kuvatkin kasvoista.

Ensimmäinen tapaamisemme jännitti minua ihan hirvittävän paljon. Yhtään en tiennyt mitä tuleman pitää, millaisen henkilön tapaan. Mutta kun näin sinut ensimmäisen kerran livenä, kurkistit autosi ikkunasta ja hymyilit valloittavasti MINULLE tiesin että se on menoa.Ne hetket ensimmäiset katseet ja ensimmäinen halaus, suukko ja fiilis ovat ikuisesti tallella sydämessäni.

Toinen tapaaminen oli jo paljon helpompi ja sillä tapaamisella sain sinulta korun, joka edelleen kulkee kaulallani muistuttaen siitä, että rakastat minua.Tänä jouluna siihen koruun, ihanaan kultaiseen sydämeen ostettiin paksumpi ja pidempi ketju, samasta liikkeestä josta se alkuperäinenkin on ostettu.Tuon korun luovutushetki oli eräs virstanpylväs, ja aloin itkemään niin kauniisti ja söpösti puhuit.

Mikään ei elämässä kuitenkaan ole liian helppoa, ei myöskään rakkaus. Tuon korun laitoit kaulaani, ja siinä se on pysynyt, vaikka muutaman kerran alkuaikoina sanoin sen sinulle palauttavani.Elämä jatkui hiljalleen eteenpäin mennen, välimatkan vuoksi ja elämäntilanteen vuoksi me emme tavanneet ensimmäisenä keväänä kuin muutaman kerran. Mihinkään ei tietenkään ollut kiire,..

Alkukesästä päätit että emme enään jatka ystävyyttämme, ja olimme kaksi kiduttavan pitkää viikkoa ilman soittoja ilman viestejä ilman mitään.Luovuin toivosta, ja alistuin hiljaa siihen että kaikki oli ohi, ennenkuin oli alkanutkaan.

Sitten eräänä kertana ilmoitit että olet viereisen kaupungin asemalla, ja haluaisit tavata minut.Matkustit junalla luokseni, ja olimme jälleen yhdessä, vietit muutaman päivän hotellissa ja tapasimme aina kun vain oli mahdollista.Vein sinut sitten kotiin asti autollani, ja kun jätin sinut kyydistä, lähdin ajamaan, viimeinen mitä näin oli heilauttamasi lentosuukko perääni.Nauroin ääneen, niin herttaista se oli.

Kesä oli pitkä ja tapahtumarikas. Lähdin lomalle, ja olin viikon poissa maisemista. Se lomamatka oli minulle elämys, mutta sen aikana menetin sinut taas.Ihminen on erehtyväinen, ja kun etsii suuntaansa ja itseään, tekee valintoja ja tekoja joista ei voi aina olla ylpeä.Soitit minulle sinne, kauas ja puhelimeni ei toiminut, kuulin vain sinut, sinä et minua. Itkit, ja kerroit, sanoit että kaipaat minua. Minä itkin koko yön. Sitten kovetin sisimpäni ja päätin, että en enää anna kenenkään satuttaa minua.

Tapasimme heti lomani jälkeen ja uskotko, se tapaaminen oli minulle niin raskas, että sydämeni löi ylikierroksia vielä pitkään. Surullinen kohtaaminen, menettämisen pelko leijui ilmassa, ja pettymys. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin, että mies voi itkeä kuin vesiputous, ja olla murheen murtama,kuin maailma loppuisi.Minusta tuntui siltä kuin olisin itseni ulkopuolella ja katsoisin sanattomana tapahtumia.

Se kerta jäi mieleeni ikimuistoisesti,monestakin syystä. Sillä kerralla todistit rakkauttasi minuun toisin kuin koskaan aikaisemmin.

Aika parantaa haavoja,sanotaan, ja uskoisin että se on totta.Se on totta, koska ihminen elämässään kokee monia asioita, monenlaisia asioita. Kaikki asiat eivät voi olla mahtavia, upeita, tai hyvänolon tunteen antavia, vaan niitä on laidasta laitaan. Me kasvamme ihmisinä, teemme erehdyksiä anname anteeksi ja ne teot ja kokemukset tekevät meistä juuri sellaisia kuin olemme. Jokainen meistä kuin lumihiutale, ainutkertainen.

Luottamus toiseen ihmiseen syntyy pikkuhiljaa, sanat ja teot antavat resursseja jatkaa suuntaan tai toiseen. Olen oppinut luottamaan ja oppinut uskomaan että rakkaus on aitoa.Se on tunne jota ei voi korvata millään muulla tunteella.

Luottamus on turvallisuutta, se antaa voimaa jaksaa vaikeita aikoja, se kantaa läpi hyvien hetkien. Luottamus on tärkeintä mitä voi rakkaalleen antaa.

Sinä hemmottelet minut pilalle. Olet antanut minulle lahjoja, viet minua paikkoihin joista tiedät minun nauttivan. Olet valmis etsimään kanssani sisältöä elämään,kuljet kanssani käsikädessä aurinkoon.Löysimme jopa kerran eräänä kesäisenä iltana auringon sillan, josta lauluissa lauletaan. Se kimmelsi järven pinnalla niin kauniisti, että hetkessä ymmärsin sen olevan juuri se siltä josta lauletaan.

Sinun kanssasi koin ensimmäisen kerran tunteen, jonka tuntee kun katsoo oman puoliskonsa silmiin, ja tuntee että me olemme yhtä. Upposin katseeseesi, ja sulin silmiisi.

Tästä on hyvä jatkaa tarinaa, kertoa miten meistä tuli me.

6.12.08 klo 01.12

 Sä oot niin kultainen ja ihana Nainen ja mä haluun olla sun kaa...rakastan sua ...(NIMI) koko sydämestäni...ikuisesti .Piste

Niin sinä kirjoitat, ihania kauniita viestejä MINULLE.

Pian olen siellä, ja vietämme yhteisen päivän.Uudenvuoden aatto päivää etuajassa. Minä tuon tinat, sillä onhan meidän jatkettava traditioita. Viime vuonna tinaani tuli kiinni sinun lavuaarisi korkin ketju. mitähän sekin mahtoi tarkoittaa.

Viime vuonna olimme yhdessä, vaikka tunnelma oli aivan kamala, niinkuin muistat. Silloin kaikki alkoi, paineet ja pelkääminen,.

Mutta olemme kestäneet ne yhdessä. Me taistellaan,...

 

Olet minulle niin rakas, kultanen ihanainen.

Nähdään pian. Terveisin sinun oma tietotoimistosi